sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pirkan hölkkä 2013

Pirkka viikkoon mahtui tänä vuonna paljon kaikenlaista säätämistä.
Ohjelmassa oli juoksukoulun tekniikka treeniä, YU ohjaaja koulutusta, yövuoroa...
Maanantaina juoksukoulussa siis tehtiin monipuolisesti tekniikka vetoloita. Näistä varsin mukavasti sain taka- ja etureiteni kipeiksi, koska kipu tuli reeneistä, niin lasken sen terveeksi kivuksi.
No pain, no gain!
Sitten ne yövuorot, eipä niissä muuten mitään, mutta vikan yön jälkeen piti suunnata jo yhdeksäksi Ratinaan niille ohjaaja kursseille. Siellä sitten höykyytettin jo entuudestaan kipeitä lihaskimpaleita jos jonkin moisilla aktiviteeteillä. Eli demoiltiin harkkoja, paljon juoksua ja hyppyjä.
Ei ehkä aivan optimi valmistautumista Pirkan hölkkään?
Paha takaisku tuli pituushypyn demoissa, kun satutin polveni vasemman jalan pamahtaessa lankulle ja sen ottaessa vastaan massiivisen ruhoni aikaan saaman impaktin.
Tuosta polvilumpareen alta viilsi terävästi ja piti hetkeksi siirtyä lanan varteen huilimaan.
Koska tovin kulutta ei kipua enään tuntunut, niin kokeilin hölkätä kevyesti, kaikki hyvin.
Uskaltauduin myös kokeilemaan vielä ponnistusta. Polvi kesti ne jotenkin, vaikka näin pientä vihlomista tuntuikin.

Sunnuntaina, Pirkka päivänä kokeilin jalan kestävyyttä ja ikäväkseni totesin, jotta ei tule mitään.
Vähääkään kovempi vauhti aikaan sai ikävää juilimista. Kyllä otti kuuppaan varsin infernaalisesti.
Jouduin luopumaan aiemmasta suunnitelmasta juosta Kimmon kanssa samaa matkaa, suunnitelemallamme 5 min/km vauhdilla... SHIT!!!

Lähdin sitten matkaan J. Karjalaisen kanssa, ei kuitenkaan lauleskeltu matkalla villeistä lupiineista, eikä verisistä miehistä Marjaniemessä...
Lähtölaukauksesta ampaisimme matkaan, lievästi ontuen, jalkaa aristellen, pelon sekaisin tuntein.

Juha piti vauhtia varsin hyvin yllä ja täytyy myöntää, että hieman hirvitti kuinka tässä tulee käymään.
Pariin otteeseen ennen Rutajärveä jäin muutaman metrin, mutta sitten letkan vauhti taas tasaantui ja sain porukan kiinni.

Tässä vaiheessa täytyy mainita, että reitti oli varsin hyvässä kunnossa, eikä öinen sade ollut pilannut riettiä aivan liejuksi.

Sykkeet oli koko ajan varsin ylhäällä ja tuntui, että noutaja tulee lopussa...

No Rutiksen jälkeen fiilis vähä parani kun huomasin polven turtuneen, eikä se enään vaivannut muuten kuin isoimmissa alamäissä.

Lokakuuta mennään, mutta niin vain ennen Savontietä sain jalkaani mehiläisen pistoksen, lieneekö piikissä ollut jotain harmaan alueen aineita, mutta juoksu alkoi tuntua edelleen paremmalta.
Vauhdit pyöri siinä viiden minuutin kieppeillä, ehkä hieman yli kuitenkin.

Tässä vaiheessa myös kurssilla kipeytyneet koivet alkoi painamaan, mutta sain kuitenkin pidettyä J.n kanssa vauhdin tasaisena.

Vähitellen ne kilsat siinä taittuivat, yksi toisensa jälkeen, kolmannes matkat vuorollaan ja tuota pikaa päädyimmekin Herewoodin ulkoilu reiteille. Nyt vauhdit hieman hiipuivat ja täytyy myöntää, että hieman huolestuin, pääsisimmekö alle kolmen tunnin...
Koska hermot mulla ei koskaan kestä, päätin n. neljä kilsaa ennen maalia ottaa loppukiriä ja jätin hieman nolosti hyvän ystävän jatkamaan matkaa issekseen, no oli siinä kyllä muitakin juoksijoita, joten vetoapua hänellä tais olla maaliin asti. (Sorry, J)
Sain vauhdin asettumaan sinne alle viiden kun otin peesin minut ohittaneesta suunnistajasta.
Lopussa suunnistaja sai nykäistyä kymmenen metrin kaulan, mitä en enään viitsinyt/ pystynyt kiinni kuromaan, vaikka maalin kenttä kuulutus jo kaikui korviin.

Maalissa olo oli hieman typertynyt, en ollut aivan varma, olisinko juuri kovempaa päässyt vaikka olisin juossut yksin.
Toki on tiedossa, että harjoittelu on edelleen ollut onnetonta, eikä systemaattisuudesta ole ollut tietoakaan. Mutta parikymmentä minuuttia on tullut takapakkia! Jotain tars varmaan tehdä.
Toisaalta loppu tuli kuitenkin nousujohteisesti, eikä polvi tuntunut pahalta, lisäksi matkalla oli juttukaveria, joten matka taittui joutuin...

Ajasta en ole aivan varma, mutta 2:54.?? lienee varsin lähellä. Keskisyke oli tyypillinen 167.

Vielä maalissa tuli jutusteltua tuttujen kanssa ja oli kiva tavata myös viime vuotinen tuplapirkka kaveri!

Suihkun jälkeen jatkoimme "kävellen" läheiselle huoltamolle jatkamaan sitä YU ohjaaja kurssia ja kuuntelemaan epistolaa heittolajeista sekä voiman kartuttamisesta.
Varsinkin tuosta jälkimmäisestä vois ottaa oppia omaan tekemiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti